torstai 4. lokakuuta 2012

Poikien askartelukirja vuodelta 1948


Lapsiemme Vaari sai tämän kirjan lahjaksi 8-vuotiaana.
1940-luvulla oli mukavaa olla pikkupoika.
Valmiita leluja oli hyvin vähän. 


 Omia leluja rakennettiin siitä mitä kotoa sattui löytymään.

 Äitini on kertonut minulle, 
että hän toivoi kovasti saavansa nukenvaunut.
Mutta hän ei koskaan saanut niitä.

Niinpä hän teki nukenvaununsa itse
pahvilaatikosta ja pöyreistä puunpaloista.
Vaunut toimivat muuten hyvin, 
 niistä vain irtosivat renkaat kokoajan.



Minä toivoin lapsena kovasti barbie-taloa.
Koska en saanut sitä, päätin valmistaa talon itse.

Hankin suuren määrän sopivia pahvilaatikoita.
Laitoin laatikot kyljelleen ja päällekäin.
Niin minulla oli kokonainen kerrostalo.
Tein sinne vielä huonekalutkin..Pahvista tietenkin.
Limsapullonkorkit olivat lautasia astiakaapissa.


Herää kysymys..
Onko valmis lelu hyvä lapselle?

12 kommenttia:

  1. Ihana epos! Varmaankin kohtuullinen määrä leluja on hyväksi, mutta muistan lapsuudesta ne hurmion hetket kun keksi itse tehdä jotakin kivaa. Aina oli jokin projekti menossa. Rakensin itselleni mäkiautonkin, mutta samoin kuin äidilläsi ne pyörät olivat ongelma, irtosivat jatkuvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuudesta on parhaiten jäänyt mieleeni juuri ne itsetehdyt jutut. Ja totta tosiaan.. Aina oli joku projekti menossa :). On myös hauska huomata, että ihan samat pikkutytöt tässä kirjoittelee.

      Niin.. Ja yritän pysyä kohtuudessa lelujen suhteen täällä kotona. Mutta silti täällä on ihan liikaa leluja. Parhata leluja taitavat olla legot.

      Poista
  2. Siulla on täällä ihania kirjoja toinen toisensa jälkeen! Aivan mainio sijoitus tuo lintukirja ja näitä vanhoja käsityö-/kuviskirjoja keräilen itsekin.
    Tällä hetkellä meillä on isin kenkälaatikko muuttunut hevostalliksi... Monesti ne hetket "ei oo mitään tekemistä" päätyvät johonkin luovaan toimintaan just esim. wc-paprurullista tai pahvilaatikoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Peppi!

      Näissä vanhoissa kirjoissa on hieno vanha teksti ja upeat kuvat. Eihän näihin voi kun ihastua :)

      Mukava kuulla, että teilläkin on otettu luovuus käyttöön. Se ei ollut yllätys ;)

      Poista
  3. Puutöitäkin opettavana opettajana tiedän, että pojilla (ja tytöillä) on edelleen tarve valmistaa itse. Puukäsityötunneilla kuulee harvoin narinaa. Ja ne lopputulokset... ne ovat hellyttäviä. Luultavasti valmislelut kuitenkin voittavat leikittävyydessä, mutta lopputulosta tärkeämpää on itse prosessi ja pitkäjänteisyyden oppiminen. Kun tässä syksyllä tunnilla taltatessa eräs 3. luokkalainen oppilaani sanoi, että kestääpäs kauan saada valmiiksi tämä työ (ensimmäinen kysymys uutta työtä esiteltäessä on lähes aina: tuleeko se tänään valmiiksi), niin viereisestä höyläpenkistä kuului:" Mutta tää on kivaa. Saadaan tehdä oikein miesten työtä!"

    Ihana kirja. Saisin siitä varmasti monta kivaa vinkkiä tunneilla toteutettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä voin lainata kirjaa sinulle joskus :)

      Poista
  4. Kaunis kirja ja ihania ohjeita. Kyllä itsetehdyt ovat kivoja, ja tosiaan se tekeminen varmaan parasta onkin. Ed. postauksen kirjakin ihana, ne linnun "munaset" , suloisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innostuin eilen illalla (pitkästä aikaa) askartelemaan kortteja. Hetkessä pöydän toisen puolen täytti lapseni oman projektinsa kanssa. Ja voi sitä paperisilppumäärää, jonka yhdessä saimme aikaan :)

      Poista
  5. Aivan mielettömän upe kirja, nyt vaan veturia veistämään:)

    VastaaPoista