lauantai 27. lokakuuta 2012

Lumilyhty kadoksissa


Lapseni salibandyjoukkue myy joka vuosi Lumilyhty-arpoja.
Poikani päätti myydä tänä vuonna kymmenen arpaa.
Hän lunasti arvat myytäväksi keskiviikkona 
harjoitusten jälkeen klo 17.00.

Kymmenen minuuttia myöhemmin arvat olivat kadonneet.
Poika unohti arvat hetkeksi pukuhuoneen penkille.
Arpanipussa oli hänen nimensä.



Arpoja on etsitty nyt kolme päivää.
Tuntuu pahalta pojan puolesta.
Tämä on vain yksi tapaus,
mutta se on loistava osoitus nykymaailmasta,
jossa epärehellisyys kukoistaa.

Arvat maksoivat 60 euroa.
Poikani sanoi minulle,
että voin ottaa tuon summan hänen syntymäpäivärahastaan.

En tietenkään ota hänen rahojaan,
mutta olen ylpeä 12-vuotiaasta pojastani.
Joka otti vastuun vahingosta.

Tämä oli tarina epärehellisyydestä.
Ja lapsesta,
josta äiti voi olla ylpeä :)



28 kommenttia:

  1. voi mikä harmitus tuommonen! hyvin on poika esimerkillisen kasvatuksen saanut..sen huomaa hänen vastuullisuudestaan. nykymaailma kun on tämmönen pers**** ei voi muuta sanoa. kyllä tulee niin hyvälle tuulelle jos joskus edes jossain yhteydessä joku osaa vaikka avata oven tai kiittää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina kannustanut lapsiani rehellisyyteen. Tämä tarina oli osoitus siitä, että oppi on mennyt perille. Poika ei voinut kuvitella, että joku ottaa hänen arpansa.

      Poista
  2. Voi eih, kuinka epäreilua! Onnittelut kuitenkin siitä, että lapsesi osaa toimia oikein ja vastuullisesti. Hellyttävä tuo hänen lausahduksensa synttärilahjarahan verottamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Synttärilahjaraha on hyvin ajankohtainen, koska synttärit ovat viikon päästä. Mutta minulle ei olisi tullut mieleenkään, että hän ehdottaa sitä :)

      Poista
  3. Hieno poika, mutta todella harmillinen tapaus! Toivotaan että arvatkin vielä löytyisi ihmeen kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme jo luopuneet toivosta arpojen suhteen.

      Poista
  4. harmillista tosiaan, ja usein tuollainen näpistely jatkuu läpi koko elämän.
    Siun poikasi on tosiaan ihana, harva 12-vuotias ajattelee noin, voit tosiaankin olla ylpeä hänestä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halusin kertoa tämän tarinan, koska olen niiin kyllästynyt epärehellisyyteen. Ja täytyy myöntää, että olen hyvin ylpeä pojastani. 12-vuotiaalla on hyvin vähän rahaa, mutta hän olisi ollut valmis maksamaan arvat.

      Poista
  5. Ikävää kuulla tapahtuneesta! Sulla on kasvamassa hieno miehen alku! Vihaan epärehellisyyttä, jota valitettavasti kohtaa jatkuvasti, tavalla tai toisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa huomata, että blogimaailmassa on paljon mahtavia ihmisiä. Jaettu suuttumus on helpompi kestää :)

      Poista
  6. Vastuun kantava poika on vanhemmilleen ilo. Harmi että niin paljon on näitä itsekkäitä liikkeellä, jotta koko ajan joutuu vahtimaan tavaroitaan. Joskus kauan sitten :) ei kotona ollut koskaan ovet lukossa ja laukun saattoi jättää kauppakärryyn ilman huolta -ei enää. Mutta lapselta varastaminen on erityisen inhottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun oli lapsi, meillä oli aina ovet auki. Nyt ei tulisi mieleenkään jättää ovia auki. Surullista, mihin maailma on menossa.

      Poista
  7. Toivottavasti arvat vieneellä on nyt hyvä mieli! Voihan kökkö minkä teki! Mutta poikasi käytös ospittaa että hänen kasvatuksensa on mennyt kohdilleen, lupaava nuori mies.
    Muuten, minunkin nuorimmaiseni pelaa salibandyä:)
    Mukavaa viikonloppua teille! Toivottavasti mieli on jo parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salibanby on tosi kiva harrastus. Ryhmäpelissä oppii toimimaan yhdessä.

      Poista
  8. Tuntuupa pahalle. En ymmärrä mitä sellaisen ihmisen päässä liikkuu ja mitä tuntee, kun tuollaista tekee. Vaikea käsittää. Vaan hienosti poikasi halusi vastuunsa kantaa vaikka varmasti pahalta tuntui hänestäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vahinkojen kautta oppii tehokkaasti. Luulen, että seuraavat arvat pysyvät tallessa :)

      Poista
  9. Voi harmi! Tuntuu pahalta, että epärehellisyys osuu lapseen. Ei se kivaa kenellekään ole, mutta tuntuu erityisen väärältä, kun lapselta viedään jotain. Minullakin on 12-vuotias poika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin.. se tuntuu erityisen pahalta, kun varastetaan lapselta.

      Poista
  10. Voi kurjuus! Pojan puolesta on surku, toivon että varas saa tuta nahoissaan eli omantunnonpistoksia oikein kunnolla. Minkäs sitä vahingolle voi! Poikasi on fiksu nuorimies<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikani muistaa tämän jutun varmaan loppuelämänsä. Toivon myös, että varas muistaa asian. Ja ottaa opikseen.

      Poista
  11. Olipa kurja juttu. Tulee mieleen sisareni joka oli lapsena saanut 40e synttärirahaa mummoltamme ja unohtanut ne talvitakkinsa vetoketjulliseen sisätaskuun jota käytti myös koulussa. Seuraavana päivänä joku oli varastanut rahat takin taskusta oppituntien aikana.

    Toivotaan että tässä ovat kyseessä lapset tai nuoret joiden moraalintaju ei ole ihan huippuunsahioutunut. Hienosti lapsesi otti asian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset ovat usein ajattelemattomia. Arvat voivat jäädä hetkeksi pukuhuoneen penkille tai raha voi unohtua takin taskuun. Mutta miten joku varastaa heti tilaisuuden tullen?

      Poista
  12. Voi miten kurja homma. Että on raivostuttavaa tuollainen , miten ihmeessä joku kehtaa ottaa toisen arvat!!?? Vaikka niissä ei olisi nimeäkään, niin voisi viedä jollekin aikuiselle ja selittää että on löytänyt ne. Sulla on fiksu poika ♥ Toivotaan nyt että ne jonkun mutkan kautta vieä palautuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvoissa oli poikani nimi päällä. Ne olisi voinut vielä Raholan liikuntahallin pitäjälle.

      Poista
  13. Tyhmä juttu! Siis se varkaus. Onnittelut pojallesi miehen käytöksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerroin tänään pojalle, että moni blogiystäväni on kehunut häntä. Kaiken tämän jälkeen oli ihanaa nähdä hänet iloisena :D

      Poista
  14. Tuntuu pahalta poikasi puolesta. Ikävä kyllä maailmassa tuntuu empatian kyky vähentyneen, mielipahan tuottaminen tuntuu niin helpolta. Onnittelut pojallesi selkärankaisuudesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä blogimaailma on ainutlaatuinen. Täältä löytyy ymmärrystä ja lämpöä. Niin, ja joukko viisaita naisia. Sain kertoa mieltäni painaneen asian teille. Mielipaha on haihtunut sekä pojalta, että minulta. KIITOS!

      Poista