Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Kuvassa on mieheni Mummin Lotta-merkki. Hän toimi ilmavalvontatehtävissä sodan aikana. Lotat olivat rohkeita naisia. Talvi- ja jatkosodan aikana noin 40 000 lottaa työskenteli armeijan apuna lääkintä-, huolto- ja esikuntatehtävissä sekä ilmavalvonnassa.
Kuinka hyvin minä pärjäisin metsän keskellä ilmavalvontatornissa? Pelkoa, jännitystä ja huolta on varmasti riittänyt.
Olen tuntenut monta sodan kokenutta miestä, mutta tänään halusin muistaa myös naisia, joiden tekemä työ oli hyvin merkittävä.
Wikipedia:
Lotta Svärd oli 1920–1944 toiminut suomalainen naisten vapaaehtoisuuteen pohjautuva maanpuolustustyön tukijärjestö. Järjestö perustettiin tukemaan suojeluskuntia. Sotavuosien 1939–1944 aikana lotat toimivat lukuisissa erityyppisissä maanpuolustusta tukevissa toimissa ja vapauttivat noin 25 000 miestä sotilaallisiin tehtäviin. Järjestö lakkautettiin Moskovan välirauhan ehtojen perusteella Liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta vuonna 1944.
Kiitos että nostit Lotat esiin. Heidän työ on ollut äärettömän tärkeää, niin rintamalla kuin kotijoukoissa.
VastaaPoistaLotat olivat rohkeita naisia, jotka antoivat oman panoksensa isänmaan hyväksi.
PoistaKiitos, että muistit heitä. He tekivät arvokasta työtä, mukisematta. Näitä sodanaikaisissa lottatehtävissä olleita, ns. pikkulottiakin, on ollut suvussakin ja on ollut suuri ilo ja kunnia kuunnella kertomuksia. Ovat olleet äärettömän ylpeitä tekemästään työstä! Hyvää itsenäisyyspäivää Sinulle.
VastaaPoistaVoisin kuunnella noita kertomuksia vaikka kuinka paljon. Mutta ei ole enää ketään kertomassa niitä. Kunnioitan suuresti heidän tekemäänsä työtä :)
PoistaKyllä nuo Lotat ovat olleet myös hurjan rohkeita! Kyllä saamme olla ylpeitä sotaveteraaneille Itsenäisestä Suomesta!
VastaaPoistaHieno postaus, äitini oli myös nuorena tyttönä Mikkelin päämajassa lottana, viestittäjänä, ja lotta-aika oli hänelle koko elämänsä ajan todella tärkeä. Kokoontuivat muistelemaan sotakavereiden kanssa vuosittain ja uskon, että koko sota-aika ja evakkoon lähtö kotoa Karjalasta muokkasi hänestä sen ihmisen, joka hän oli: säästeliäs, lempeä, nauruun ja itkuun helposti puhkeava, hyvä äiti ja ihana mummo. Hän kuoli jo 8 vuotta sitten, mutta ikävä säilyy aina mielessä.
VastaaPoistaKiitos Tintti,
PoistaMummoni lähti Karjalasta evakkoon. Koti jäi sinne. Mutta hän ei ollut koskaan katkera. Se ei kuulunut karjalaiseen luonteeseen. Hän oli lämmin ja iloinen. Kuin satujen isoäidit. Mummoni ei nähnyt koskaan lapsiani, mutta lapseni ovat kuulleet minulta paljon tarinoita hänestä :)
Minun anoppi on syntyny tommosessa ilmavalvonta tornissa suunnilleen :D hyvä kun oli alas kerenny ja pienen nyytin kanssa sit takas ylös kamuttu..
VastaaPoistaKuvasit hyvin millaista elämä oli siihen aikaan. Anopillasi oli onni matkassa :)
PoistaKiitos samoin :)
VastaaPoistaKymmenen pistettä tästä jutusta!!! Olen paljon lukenut lotta-järjestöstä ja perinytkin materiaalia äidin tädiltä, joka oli muonituslotta. Lottapukukin kaapistani löytyy! Rankkaa hommaa se on ollut rintamalla erityisesti ja kiukutti aikoinaan kovastikin se negatiivinen leima, mikä lottiin yritettiin yhdistää! Onneksi nyt on heidän maineensa nostettu kunniaan!
VastaaPoistaKunnia lotille! Hienoa, omistat oikean lottapuvunkin. Rintamerkki ja lautanen ovat meillä aarteita, jotka henkivät Suomen historiaa :)
Poista